Ai miten niin rempan tarpeessa? Joo, kuvassa on paraatipihamme... siis ajopiha koko komeudessaan. Ai mikä 9 vuotta? Toukokuussa 2003 muutin pois ensimmäisestä omasta talostani. Elämäni hirvein muutto! Luovuin (vapaaehtoisesti vai painostettuna?) kodista, joka oli vain mun. Ainoastaan mun ja koirien. Vihreä, kauhtunut rintamamiestalo vm. 1955. Rakkaudella vaalittu ja minä olin peräti sen toinen omistaja.
Enivei, palaamme Eskuriin. Ajopihassa on kunnostettavia neliöitä ihan muksasti, toista sataa. Pintaa pois, suodatinkangasta, kantavaa kerrosta ja hienoa pintaa tulollaan tulevana suvena.
En minä kyllä tiedä, onko se tuo remppa millään muotoa autuaaksi tekevä. Alla olevassa kuvassa on pihaamme johtava kuja. Ilman kumppareita ei voi haaveilla edes postilaatikolle. Tuo kuja (onneksi?) on tiekunnan tietä. Nyt vain odottelemme ELYn armahdusta tiekunnalle perusparannusavustuksen muodossa...
...mutta kun ne nuo ELYn päättäjät on samaa sorttia kuin KELAn lääkärit...
ps. mun piti tänään blogata ihan muista jutuista, mutta tää nyt tuli tämmösenä päivän polttavana...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti