Sateisen päivän ratoksi tylsää monologia. Kannattanee silti uhrata joitain hetkiä tämän lukemiseen, tykkäisin kovin kommenteistanne, vastaväitteistänne ja vinkeistänne.
Monet varmaan ovat huomanneet lehtien uutisointia maksuhäiriöiden lisääntymisestä. Esimerkiksi Iltalehti uutisoi, että yli 360 000 suomalaisella on maksuhäiriömerkintä! Jos häiriömerkintöjä löytyy noin monelta, niin voitanee kysyä montako täysin velatonta täysi-ikäistä ihmistä Suomesta löytyy? Se se on itsellä ainakin tavoitteena ja siihen on matkaa tällä hetkellä enimmillään 199 ja vähimmillään 112 kuukautta.
Monellako on taloudessaan särkymävaraa? Asumismenot + luottokortit + autolaina (+ salikortti + kynsihuolto + ripsihuolto) + kaiken maailman klarnat ja muuta paskat... siitä kertyy pian iso summa rahaa. Summa, joka on löydyttävä vaikka työpaikka lähtee alta tai läsähtää vaikka maksettavaksi vajaan 40k€:n takausvastuut...
Tämä "teema" nousi esiin heti aamusta, kun yks kaverini oli jakanut naamakirjassa Hesariin linkin; Pihistelemällä voi päästä miljonääriksi. Niin voi, en kiistä. Toisaalta, mitä niillä miljoonilla tekee? Jokainen on täällä vain oman aikansa. Jättää lapsille?
Jokin aika sitten päädyin lukemaan jonkun kultalusikka suussa syntyneen kossin blogia siitä, kuinka sijoitukset elättävät työikäisen ihmisen. Hyvähän se on sijoittaa ja suunnitella, kun lähtökohtina 18 vuotiaana on ollu valmiiksi maksettu asunto ja / tai hyvin sponsoroivat vanhemmat.
Olen itse lähtenyt ihan nollasta silloin 18 vuotiaana kotoa muuttaessani. Ensimmäisen sohvani ostin käytettynä ja se maksoi 20 markkaa. Olen tehnyt töitä kuin pieni eläin. Esikoisen vauva-ajan vain odotin äitiysloman loppumista ja tienestien paluuta "normaaliin". Muutamaa vuotta myöhemmin raskin pitää kaikki 2 vapaapäivää vuodessa. Nyt nautin täysin siemauksin ajasta lasten ja Isännän kanssa.
Ennen tuntui, että mikään ei riitä. Lisää töitä, lisää rahaa. Nykyään arvostan vapaa-aikaa paaaaaaaljon rahaa enemmän. Täysi rahattomuus v*tuttaa, mutta siihen tottuu :D Ei vaan pitkän prosessin seurauksena kuukausittaiset pakolliset menot ovat niin pienet, että pienemilläkin tuloilla pysyy elossa.
Lomareissut ovat vaihtuneet oman kaupungin tarjontaan ja rauhallisiin saapasteluihin puistoissa. Lehdetkin luetaan kirjaston lukusalissa. Nykyään on aikaa jopa venyä kirjastossa! Parisuhdetta ei tarvitse lähteä hoitamaan Lontooseen, sitä voi hoitaa kotisohvalla tai vaikka yhteisillä onkireissuilla. Siis kaikkinensa se jatkuva kiire on poissa.
Työtä tekemällä Suomessa ei rikastu. Nykyiseen eläkeikään mulla on matkaa 32 vuotta! Se ehtii nousta vielä moneen kertaan, joten elän nyt, en sitten.
Jokainen tyylillään.
Tuosta aamukammasta ja sen vajaasta 200 piikistä. Piikkejä vähennetään loppupäästä JOS säästöön jää euro tai kaksi. Joka tapauksessa pyrin siihen, että lapsille jää jälkeeni muuta kuin velkainen talo ja pala kesämökkiä. Jokainenhan meistä haaveilee äkkirikastumisesta. Kelpais se mullekin, mutta ilmankin pärjää :)
Jos mulla olis tapana pölliä netistä kuvia, laittaisin tähän kuvan laihialaisesta säästöpossusta
